Spitzingsee

Spitzingsee, joka on nimetty 1 084 metrin korkeudessa sijaitsevan tumman alppijärven mukaan, sijaitsee metsäisessä laaksossa Baijerin Alppien esialueella, noin tunnin ajomatkan päässä Münchenistä etelään. Talvella järvi jäätyy ja ympäröivät huiput peittyvät lumella, mikä tekee tästä yhden lähimmistä merkittävistä hiihtokokemuksista Saksan suurimmalle kaupungille. Keskus on ollut vuosikymmenten ajan Münchenin laskijoiden suosiossa, keräten uskollisen seuraajakunnan. Ilmapiiri on rento, mutkaton ja selkeästi baijerilainen.

Tämä hiihtokeskus on kompakti, tarjoten 14 km rinteitä yhdeksällä laskulla, joita palvelee 10 hissiä, mukaan lukien kaksi nopeaa neljän hengen tuolihissiä. Huippu kohoaa 1 580 metriin, tarjoten 600 metrin vertikaalisen pudotuksen ala-asemalle 980 metrin korkeuteen. Vaikka nämä luvut vaikuttavat vaatimattomilta, maasto tarjoaa enemmän haastetta kuin ne antavat ymmärtää: useimmat laskut ovat luokiteltu punaisiksi tai mustiksi, sisältäen jyrkkiä, usein kumpuisia laskuja puiden lomassa. Pisin rinne on 3.5 km, ja 247 hehtaarin laskualue tuntuu laajalta rajallisesta rinnekilometrimäärästä huolimatta. Kauden pituus on yleensä joulukuun alusta maaliskuun loppuun.

Spitzingseen hiihto keskittyy Stumpfling- ja Rosskopf-huippuihin, jotka sijaitsevat järven yläpuolella. Maasto on korkeuteensa nähden huomattavan jyrkkää, tiheiden metsien reunustaessa useimpia rinteitä ja avointen laaksojen sijaitessa korkeammilla alueilla. 14 kilometrin rinnekilometrimäärästä huolimatta vuori tuntuu suuremmalta kerran kun siellä on; vaihtelevat maastot, luonnonpiirteet ja puissa laskeminen tuovat enemmän syvyyttä kuin pelkät tilastot antavat ymmärtää.

Hiihtoalue on riittävän pieni tutustuttavaksi perusteellisesti yhden päivän aikana, mikä tekee siitä ihanteellisen viikonloppumatkoille tai lyhyille lomille täysien viikkojen sijaan. Kokeneemmat laskijat voisivat harkita vierailun yhdistämistä päiväretkiin läheisiin Sudelfeldiin tai Brauneckiin lisävarieteetin saamiseksi. Kuitenkin itse maaston hiihdon laatu, erityisesti jyrkät, tekniset rinteet, on todella vaikuttava näin lähellä suurkaupunkia sijaitsevalle kohteelle.

Aloittelijoiden tulisi tiedostaa, että Spitzingseen maasto on yleisesti ottaen jyrkempiä rinteitä. Perinteistä harjoittelurinnettä ei varsinaisesti ole, ja loivemmat siniset rinteet ovat rajallisia. Kuitenkin Stumpfling-hissin alaosa tarjoaa anteeksiantavimmat rinteet, ja paikalliset hiihtokoulut käyttävät tätä aluetta ensimmäistä kertaa laskijoiden opettamiseen hallittavassa ja rajatussa ympäristössä.

Täysin aloittelijan ensimmäiseen hiihtokokemukseen sopisi paremmin lomakeskus, jossa on laajempi aloittelijoiden maasto, kuten Söllereck Oberstdorfissa tai Sudelfeldin oma oppimisalue. Kuitenkin aloittelijoille, jotka ovat jo saaneet muutaman oppitunnin ja haluavat edetä pidemmille, jyrkemmille rinteille, Spitzingseen kompakti layout ja monipuolinen maasto tarjoavat luonnollisen haasteen ilman suuren hiihtokeskuksen pelottavaa vaikutusta.

Spitzingseen maasto suosii vahvasti edistyneitä laskijoita. Rosskopfin mustat rinteet ovat jyrkkiä, jatkuvia ja usein kumpuisia, toimien todellisina testikappaleina, jotka vaativat vankkaa tekniikkaa ja kuntoa. Kun ne jätetään hoitamatta tuoreen lumisateen jälkeen, näille rinteille kehittyy haastavia kumpulinjoja, joita paikalliset laskijat aktiivisesti etsivät. Jyrkkyys säilyy koko laskun ajan sen sijaan, että se tasoittuisi puolivälissä.

Puissa laskeminen merkittyjen rinteiden välissä ja niiden vieressä on se, missä Spitzingsee todella loistaa kokeneille laskijoille. Tuoreen lumen jälkeen metsämaasto pitää puuteria hyvin, tarjoten luonnollista metsälaskua, joka tuntuu paljon seikkailunhaluisemmalta kuin rinnekartta antaa ymmärtää. 247 hehtaarin hiihtoalueen raja on antelias suhteessa rinteiden määrään, mikä osoittaa, että hoidettujen rinteiden ulkopuolella on aidosti laskettavaa maastoa niille, joilla on itseluottamusta ja tietoisuutta tutkia sitä.